Empatia, luottamus ja inhimillinen organisaatio

Etätyöaika on pakottanut organisaatiot luottamaan työntekijöihinsä ja siihen, että työt sujuvat vaikka valvova silmä ei ylety joka hetkeen. Luottamuksen syntyminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan sen syntymiseksi on kiinnitettävä huomiota organisaation kulttuuriin.

Kennon Suomi etätöissä -tutkimuksesta nousevat esiin työntekijöiden eriävät kokemukset työorganisaatioiden joustavuudesta. Suhtautuminen muutokseen on ollut vaihtelevaa. Toisissa organisaatioissa on nostettu esille, että poikkeustilaan ja etätöihin siirtymisen jälkeen tärkeintä on ollut, että kaikki huolehtivat itsestään ja hyvinvoinnistaan ja vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Toisissa organisaatioissa taas empatian ja luottamuksen puute johtamisessa kalvaa työntekijöitä - työn on jatkuttava vaikka maailma natisee liitoksissaan. Tällaisten organisaatioiden lähettämä viesti työntekijöilleen on selvä - ei ole tärkeämpää asiaa kuin työ ja työntekijän ainoa rooli on olla työntekijä.

Luottamuksen puute työntekijöihin tällaisissa organisaatioissa kertoo kuitenkin siitä, että myös organisaatiossa tiedetään, että työntekijöiden ainoa rooli ei ole olla työntekijä. Jatkuvalla valvonnalla ja seurannalla pyritään varmistamaan, ettei työntekijä työpäivän aikana lipsu muihin asioihin työn ulkopuolella. Organisaation antama lyhyt lieka ja kapea ymmärrys ihmisistä työntekijyyden takana eivät ole omiaan nostattamaan työmotivaatiota tai sitoutumista työnantajaan.

Vastuullinen inhimillisyys

Inhimillisessä organisaatiossa tunnistetaan, että ihminen on enemmän kuin vain työnsä. Työ on vain yksi osa elämää. Vastuullinen organisaatio taas tunnistaa myös vastuunsa työntekijöiden hyvinvoinnista ja työhön sitoutumisesta myös etäaikana.

Etäaikaan siirtymisen jälkeen on noussut huoli niistä työkavereista, jotka eivät osallistu työpaikan vapaaehtoisiin virtuaalitilaisuuksiin. Poissaolijat ja virtuaalipuheluissa hiljaiset ja kuvattomat työkaverit etääntyvät jos organisaation etä- tai hybridityökulttuuria ei olla mietitty loppuun asti:

“Nyt työpaikan etäkahveihin osallistuu vaan samat tyypit. Huoli kasvaa poissaolijoiden ja hiljaisten suhteen. Oheneeko lanka?”

Siksi organisaatioiden vastuullinen inhimillisyys nouseekin tärkeäksi työhyvinvointia, -motivaatiota ja jopa tuottavuutta parantavaksi organisaation kyvykkyydeksi. Organisaation toimintakykyä ylläpitää niin työnantaja- kuin työntekijäpuolenkin molemminpuolinen luottamus.

Inhimillisyyden tilat

Ihmisten elinympäristöä on kuvattu sosiologiassa ensimmäisen, toisen ja kolmannen tilan periaatteella, jossa ensimmäisellä tilalla viitataan kotiin, toisella työpaikkaan ja kolmannella tilalla näistä erillisiin tiloihin, kuten kirjastoihin, kahviloihin tai kirkkoihin. Etätöiden myötä työpaikka on sulautunut kotiin ja pääsy myös kolmansiin tiloihin on ollut koronapandemian vuoksi rajattua.

Niin työpaikalla kuin kolmansissakin tiloissa tapahtuvat sosiaaliset ja inhimilliset kohtaamiset ovat jääneet vähälle. Työpaikoilla tapahtuvan sosiaalisuuden ja inhimillisen kohtaamisen poisjääminen voi tarkoittaa, että osa kokee olevansa todella yksin. Osin on varmasti vielä epäselvää, mitä kaikkea ennen automaattisesti päiviin sisältyneen sosiaalisuuden ja inhimillisyyden poisjäänti ihmisissä aiheuttaa.

Työn lisäksi työpaikalla tapahtuu myös monta muuta asiaa. Siksi työn tulevaisuutta ja etä- ja lähityötä yhdistävää työtä pohtiessa organisaatiossa onkin hyvä muistaa kysyä, mitä työ meille tarkoittaa ja mitä muuta työ on kuin pelkkää työtä? Miten inhimillisyydestä ja sosiaalisuuden ylläpitämisestä voi pitää kiinni etä- tai hybridityön aikana?

“Hirveä morkkis siitä jos on epätehokas päivä etätöissä. Sit taas toimistolla kahvihuoneessa kollegojen kanssa turiseminen on kuitenkin kulttuurin rakentamista tai sparrailua ja siinä ei oo mitään pahaa.”

Organisaatioiden suhtautuminen työn uudelleen muotoutumiseen on kiinni strategiasta ja arvoista sekä niiden kääntämisestä käytännön toimiin. Kyse on siitä, arvostetaanko organisaatiossa empatiaa, inhimillisyyttä ja luottamusta. Ja siitä, nähdäänkö työntekijät vain työntekijöinä vai ihmisinä, joilla on kokonainen elämä jonka yksi osa työ voi olla.