Jakaisitko omastasi? Jakamistalous on uuden sukupolven tapa tuottaa ja käyttää palveluita.

Airbnb on jo monelle kaupunkilaiselle tapa ansaita hieman ylimääräistä vaikkapa oman matkan aikana. Taksipalvelu Uberin tuloa Suomeen on jo ehditty vastustaa ja sen toimivuutta epäillä. Ravintolapäivä meinasi ensiaskeleillaan joutua byrokratiakoneiston ruhjomaksi, mutta nyt se porskuttaa kerta kerralta suositumpana.

Jakamistalouden tärkein vaikutus ei kuitenkaan ole taloudellinen vaan kulttuurinen läpimurto. Kaikki mistä äitisi on aina sinua varoitellut: tuntemattomien ottaminen kotiisi yöksi tai viideksi, tuntemattomaan autoon nouseminen... tämä kaikki on jakamistalouden ytimessä. Suuremmassa mittakaavassa jakamistalouden missio on epäluulon kulttuurin murentaminen ja tuntemattomien ihmisten ottaminen hetkeksi elämäämme.

Olemme kaupankäynnissä tottuneet siihen, että on jokin taho, joka varmentaa palvelun luotettavuuden. Tähän on olemassa myös virallisia tahoja, mutta tärkeimpänä laadunvarmistuksen mekanismina toimii brändin maineen ylläpito. Jakamistaloudessa vastaavana palvelun luotettavuuden varmistamisen välineenä toimivat vertaisarviot. Ei pidä myöskään väheksyä sen merkitystä, että kaupankäynti tapahtuu kahden yksilön välillä, ja jakamistaloudessa pyrkimyksenä onkin ihmisten välisen luottamuksen lisääminen. Moraalinen kynnys huijata kasvaa kasvokkain tavatessa. Ja vaikka kohtaaminen ei tapahtuisikaan kasvokkain, henkilöllisyys todennetaan (ainakin teoriassa) omalla nimellä ja kuvalla esimerkiksi Facebookin kautta. Myös asiakkaat joutuvat jakamistaloudessa arvioiduiksi, mikä antaa myös palveluntarjoajalle mahdollisuuden valita asiakkaansa.

Tämä juuri on jakamistalouden suurin viehätys erityisesti niille sukupolville, jotka ovat kasvaneet maailmassa, jota suuryritykset dominoivat. Olemme tottuneet siihen, että ostotapahtumassa asioidaan brändin kanssa: myyjä tai palveluntarjoaja ei kohtaa asiakasta omana itsenään, vaan yhtä mietittynä osana brändiä kuin tapahtumasta asiakkaalle jäävä kuitti. Jakamistaloudessa voit itse olla yhtenä päivänä asiakas ja toisena myyjä. Tämä ominaisuus liittää sen myös uudenlaiseen työnteon kulttuuriin sekä kevytyrittäjyyteen, joissa työ voi olla myös harrastus, jota tehdään intohimon, ei rahan vuoksi.

Samat sukupolvet tekevät pesäeroa vanhempiinsa myös suhteessa tavaroiden omistamiseen ja erityisesti niiden omana pitämiseen. Tuntuu luonnolliselta, että asuntoaan ei pidä loman aikana tyhjillään, vaan vuokraa sen majapaikkaa tarvitsevalle. Tai että autonomistaja kyyditsee muita kaupunkilaisia vapaa-aikanaan.

Siksi jakamistalous näyttäytyy virkistävän uutena tapana toimia. Siinä nimittäin rahan tekeminen tuntuu usein jopa toissijaiselta. Suomalaiset instituutiot Ravintolapäivä ja Siivouspäivä ovat tästä hyviä esimerkkejä. Uberissa ja Airbnb:ssä maksaminen on jopa häivytetty verkkomaksun avulla niin, että palvelukokemus muistuttaa ystävänpalvelusta.

Jakamistalous on ehkä vielä toistaiseksi mikrotaloutta, mutta se on jo vallannut alaa perinteisiltä yritysmuodoilta (esimerkiksi Airbnb perinteisiltä hotelleilta). Sen suosio kertoo vallitsevista arvoista ja siitä, miten palveluiden ostaminen ja myyminen halutaan tulevaisuudessa hoitaa.

Teksti perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin, Wired-lehden numerossa 5/2014 julkaistuun artikkeliin Trust us, Helsingin Sanomien uutisointiin sekä Uberin käyttäjän haastatteluun.