Globaalissa liminaalitilassa siirtymäriitit ovat kulttuurisidonnaisia

COVID-19 -pandemian aikaansaamassa globaalissa liminaalitilassa läsnäoleva epävarmuus on myös valtavan mahdollisuuksien kori. Mitä sinä haluat oppia tämän siirtymäriitin aikana?

Liminaalitila on epävarmuuden, muutoksen ja mahdollisuuksien aikaa. Tuntuuko tutulta? COVID-19 -pandemian aikaansaama maailmanlaajuinen poikkeustila on eräänlainen globaali liminaalitila.

Kennon Suomi etätöissä -tutkimusaineistosta nousee esiin liminaalitilalle tunnusomaisia piirteitä. Samalla kun arkeen on alkanut muodostua rakenteita, ovat ne vielä heiveröisiä ja purkautuvat helposti muutosten, kuten loman, lomautuksen tai sairastumisen osuessa kohdalle.

Liminaalitilalla tarkoitetaan välitilaa, jossa ihminen tai ihmiset ovat siirtyessään tietystä (elämän)vaiheesta toiseen. Usein liminaalitila on yhteisön luoma, eräänlainen siirtymän hallinnan väline. Liminaalitilaan liittyy siirtymäriittejä, joiden avulla tuetaan yhteisön jäseniä siirtymään tilanteesta, identiteetistä tai roolista toiseen. Liminaalitilaan kuuluu aina myös tietty vaaran elementti, sillä vaikka tilannetta pyritään hallitsemaan rituaalien avulla, liminaalitilassa ollessaan ihmiset ovat kategorioiden ja yhteisön rakenteiden ulkopuolella ja siksi myöskään normaalit yhteisön säännöt eivät täysin päde heihin. Ilmassa on tiettyä arvaamattomuutta, ja siksi liminaalitilassa on vahvasti läsnä potentiaali, mahdollisuus muutokseen, ja asioita saa kyseenalaistaa. Esimerkiksi lapsuuden ja aikuisuuden väliin on monissa kulttuureissa luotu liminaalitila, jota kutsutaan nuoruudeksi. Nuoruudessa on sosiaalisesti hyväksyttyä käyttäytyä arvaamattomasti ja tehdä sellaisia vaarallisiakin asioita, joiden odotetaan jäävän taakse astuttaessa nuoruudesta aikuisuuteen koska ne eivät enää aikuiselle ole sallittuja.

Liminaalitila ei kuitenkaan aina ole suunniteltu tai hallittu siirtymä. Erilaiset kriisit, jotka rikkovat jotakin tunnistettua järjestystä, voivat aiheuttaa yksilölle liminaalitilan. Tällaisia voivat olla esimerkiksi ero, työpaikan menetys tai vaikka sairastuminen.

Pandemian kohdalla liminaalitila ei ehkä tunnu erityisen hallitulta, eikä se koske vain yksilöitä. Siihen on vaikuttanut nopea tahti sekä globaali merkittävyys: koko maailma on mennyt samaan aikaan liminaalitilaan. Toisaalta liminaalitila on kollektiivinen, mutta jokainen on siinä myös yksin. Tilanne vaikuttaa meihin eri tavalla, ja ympäröivä yhteiskunta pyrkii hallitsemaan sitä eri tavoin. Poliittiset ja kliiniset toimet ovat jokaisella maalla erilaiset.

Käytännössä siis koko maailma on liminaalitilassa, mutta siirtymäriitit ovat kulttuurisidonnaisia. Niiden avulla ihmiset kokevat hallinnan tunnetta kaoottisessa tilanteessa: toteuttamalla sosiaalista eristäytymistä, hamstraamalla vessapaperia ja käyttämällä kasvomaskeja yksilö voi tuntea, että tekee oman osansa liminaalitilan päättymiseksi. Siksi ne, jotka eivät rajoituksia noudata, koetaan uhkana, mutta heillä on liminaalitilassa itse asiassa tärkeä kyseenalaistajan rooli. Liminaalitilassa läsnäoleva epävarmuus on myös valtavan mahdollisuuksien kori, ja liminaalitilan jälkeinen uusi normaali syntyy vaivalloisesti kaikesta liminaalitilan aikana tapahtuneesta kaaosmaisestakin sekoittumisesta.

Suomen kannalta politiikassa tehdään nyt tärkeitä päätöksiä hallitusta siirtymästä ja exit-strategioista. Niillä viitataan poliittisiin askelmerkkeihin poikkeustilan purkamisesta. Exit-strategia onkin tärkeä poliittinen siirtymäriitti jonka tarkoitus on kuljettaa liminaalitilasta takaisin normaaliin. On kuitenkin huomattava, että liminaalitilan globaalin luonteen takia rituaalit eivät ole ainoastaan Suomen omia. Siksi liminaalitilakaan ei voi kokonaan päättyä yksipuolisesti Suomen päätöksellä.

Käynnissä olevan liminaalitilan aikana kirjoitetaan uusiksi monia globaalia yhteiskuntaamme koskevia sääntöjä, arvoja ja tapoja. Monelle voi olla nyt hyvä aika pysähtyä ja miettiä, mitä itse haluaa liminaalitilasta ottaa mukaan omaan uuteen normaaliinsa.