Kennon kevään vahvistuksena suunnittelumaantieteilijä Efe Ogbeide

Ihana kevät!

efe

Minulle on jäänyt nuoruusvuosistani vahvasti mieleen tylsyyden tunne, joka usein vaivasi minua ja ystäviäni. Emme olleet nuoria, jotka olisivat viihtyneet nuorisotalolla, harrastuksiamme varten jouduimme matkustamaan Helsingin keskustaan asti, lähin ruokakauppa sijaitsi puolentoista kilometrin päässä ja usein kulutimme vapaa-aikaamme päämäärättömästi kävellen ja etsien paikkoja, joissa voisi olla rauhassa aikuisten ja toisten nuorten valvovien silmien alta. Emme kuuluneet niin sanotusti ”coolien” nuorten porukkaan, mutta emme toisaalta halunneet viettää kaikkea vapaa-aikaamme kotonakaan. Erään kerran valitimme ystäväni äidille ajan kuluvan hitaasti ja hän totesi nauraen, että mitä vanhemmiksi tulemme, sitä nopeammin aika tulisi kulumaan. En olisi ikinä uskonut sanovani samaa. Aika tosiaan tuntuu kuluvan niin nopeasti, että synkkä, pimeä talvi on hujahtanut ohi ja ihana, aurinkoinen kevät on täällä. Vasta nyt, viimeistä korkeakouluharjoitteluani tehdessä, tajuan valmistumiseni todella koittavan.

Niin, olen siis Ilona, Kennon tämän kevään harjoittelija. Tylsien teinivuosien jälkeen olen ehtinyt asua Uudessa-Seelannissa ja Ruotsissa, jossa suoritin maantieteessä alemman korkeakoulututkinnon. Kolme vuotta sitten palasin takaisin Helsinkiin ja aloitin suunnittelumaantieteen maisterinopinnot, jotka nyt lähenevät loppuaan. Minua kiinnostaa käyttäjälähtöinen suunnittelu ja laadullisten menetelmien käyttö kaupunkisuunnittelun tukena. Vaikka osallistavasta suunnittelusta puhutaan paljon, on aitoon vuorovaikutukseen erilaisten ryhmien kanssa vielä matkaa. Nuoret ovat tästä hyvä esimerkki. Heidän tarpeitaan ei usein koeta arvokkaiksi ja kaupunkia suunnitellaan aikuisten ehdolla, minkä vuoksi he eivät välttämättä koe olevansa tervetulleita julkiseen tilaan tai siinä olemista mielekkääksi. Nuoret eivät myöskään ole homogeeninen saatikka ainoa ryhmä, jonka kokemusten huomioon ottaminen jää usein unohduksiin. Yhteiskunnan monimuotoisuus osana nykypäivän suomalaisuutta on tärkeää huomioida vuorovaikutteisessa suunnittelussa. Mietittäessä kenen ehdoilla tai kenelle kaupunkia, erilaisia tuotteita tai mitä tahansa suunnitellaan, tulisi erilaisten ihmisten arkikokemus tunnistaa ja hyväksyä tärkeänä. Näiden kysymysten pohtiminen ja laadullisen tiedon paketoiminen tiiviiseen pakettiin ovat laadullista tutkimusta tekevän yrityksen arkipäivää. Kennossa toivonkin oppivani uusia työkaluja ja näkökulmia näihin aiheisiin liittyen.

Toivon toki myös, että minulla olisi jotain annettavaa Kennolle. Esimerkiksi tiedon visualisointi on maantieteilijälle tärkeää ja uskon, että pystyn soveltamaan sitä harjoitteluni aikana. Tulemme myös kevään aikana työskentelemään kaupunkisuunnitteluun liittyvissä projekteissa, jossa pystyn varmasti tuomaan omaa ammattiosaamistani esiin.

Kevät on siis alkanut omalta osaltani mielenkiintoisissa merkeissä, toinen harjoitteluviikko alkamassa ja aika kuluu kuin siivillä.