Kohti kokemusyhteiskuntaa: Elämyksiä ja tunnelmaa

Kuva täältä.

Kynttilöitä käytettiin ennen vanhaan valonlähteinä. Nykyään suurimmalla osalla länsimaissa asuvilla on mahdollisuus sähköiseen valaistukseen. Esimerkiksi USA:n yli 300 miljoonalla asukkaalla noin 90 % on sähköt. Tästä huolimatta kynttilöitä myydään yli 2 miljoonalla dollarilla vuosittain. Kynttilän tarkoitus on ajan saatossa muuttunut ensisijaisesta valonlähteestä tunnelman luojaksi. Se muuttaa arkisen ruokailun romanttiseksi kynttiläillalliseksi kahdelle tai työpäivän jälkeisen kylpytuokion rentouttavaksi hemmotteluhetkeksi. Kynttilästä on tullut elämystuote.

Elämystä voidaan kuvailla mieleenpainuvaksi tapahtumaksi, josta jää jäljelle tunne tai muisto. Se on tapahtuma, jonka yksilö haluaa muistaa ja kertoa eteenpäin. Autenttisuus on myös tärkeä osa onnistunutta elämystä. Vaikka se syntyy usein ulkoisesta ärsykkeestä kuten tapahtumasta tai kohtaamisesta, on sen kokeminen vahvasti sidoksissa yksilön mieleen.

Elämykselle ei kuitenkaan ole yksiselitteistä määritelmää. Se on hyvin subjektiivinen käsite ja sen myötä myös sidonnainen aikaan ja paikkaan. Yhden elämys ei välttämättä ole toiselle elämys. Lisäksi elämyksen kokemiseen vaikuttavat yksilölliset tekijät kuten aikaisemmat kokemukset, henkilökohtaiset mieltymykset sekä herkkyys reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin.

Edellisessä blogipastauksessani kerroin viimekesäisestä matkastani Italiaan ja siitä kuinka elämyksistä on tullut yksilöiden kulutuksen kohde. Olemme siirtyneet maatalousyhteiskunnasta, jossa suurin osa ihmisistä työskenteli maatalouden parissa, kohti kokemusyhteiskuntaa. Kokemusyhteiskunnassa hyödykkeiden ja palveluiden lisäksi kuluttajat tavoittelevat yhä enemmän mieleenpainuvia, merkityksellisiä kokemuksia.

Alvin Toffler puhui jo 70-luvulla taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän muutoksesta, jossa ihmiset maksavat kokemuksista tavaran sijaan. 90-luvulla saksalainen sosiologi Gerhard Schulze kuvasi kokemusyhteiskuntaa kirjassan Erlebnisgeselleschaft (Kokemussyhteiskunta). Hänen mukaansa ihmiset tavoittelevat elämyksiä sekä hakevat niiden kautta merkitystä elämään. Joseph Pine ja James Gillmore ovat sittemmin tuoneet bisnesnäkökulman kokemusyhteiskuntaan. Heidän mukaansa elämyksille on mahdollista luoda taloudellista arvoa. He puhuvat muiston myymisestä, joka puolestaan muodostuu koetusta palvelusta. Lopulta syntyy tuote eli kokemus. Yritysten rooli kokemusyhteiskunnassa on siis elämysten tarjoaminen kuluttajille.

taulukko

Bisnesmaailman lisäksi ajatusta kokemusyhteiskunnasta on sovellettu esimerkiksi arkkitehtuurissa, hoito-alalla, kaupunkisuunnittelussa sekä erityisesti asiakaspalvelussa.

Kokemusyhteiskunnan voi kuitenkin käsittää laajemminkin kuin pelkästään markkinatalouden järjestelmänä, jossa kysyntä kohtaa tarjonnan. Se on osa yhteiskunnallista muutosta. Elämyksiä haetaan myös markkinatalouden ulkopuolelta kuten vapaa-ajan aktiviteeteista. Urheiluseurojen toiminta tai luonnossa liikkuminen ovat tästä esimerkkejä.

Lisäksi elämyksien kokemisesta on tullut sosiaalisen statuksen symboli. Se kytkeytyy vahvasti valtaan ja yhteiskunnalliseen asemaan. Kokemusten kautta ihmiset ilmaisevat mihin sosiaaliseen viitekehykseen he kuuluvat tai haluavat kuulua ja mikä heidän statuksensa on siellä. Ennen sosiaalisen statuksen mittareina olivat kalliit hyödykkeet. Kokemusyhteiskunnassa mittareina voivat olla esimerkiksi musiikkimaku tai laskettelureissu Alpeille. Henkilökohtaisen kokemuksen lisäksi elämyksillä halutaan tuoda esiin menestystä. Elämykset kuvastavat yksilön mainetta ja arvovaltaa.

Kokemusyhteiskuntaan siirtyminen luo haasteita yrityksille. Asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen on entistä tärkeämpää. Seuraavassa blogipostauksessa käsittelenkin yritysten roolia kokemusyhteiskunnassa.