Kuinka tehdä parempia päätöksiä? Päätöksenteon antropologiaa

Minkälaisia päätöksiä sinä olet tehnyt tänään? Teemme päätöksiä jatkuvasti aina aamuisesta sukkien valinnasta strategisiin turn-around päätöksiin asti. Toiset päätökset tehdään yksin, toiset yhdessä ja jotkut päätökset ovat helpompia tehdä kuin toiset.

Organisaatioissa tehdään päätöksiä koko ajan, ja niiden päätösten ajatellaan usein olevan vahvasti rationaalisia, perustuvan tarkasti punnittuihin vaihtoehtoihin, suurimman mahdollisen hyödyn saavuttamiseen ja haittojen minimoimiseen. Tämä näkemys päätöksenteosta rationaalisena prosessina kuitenkin laiminlyö ihmisen toiminnan sosiaalisen ulottuvuuden. Pohjimmiltamme emme ole kovin rationaalisia toimijoita ja rationaalisen ajattelun lisäksi päätöksenteko perustuu myös sosiaalisiin ja irrationaalisiin syihin. Päätösten rationaalisen ulkokuoren takana onkin laaja verkko osin tiedostamatonta ja osin tietoista ymmärrystä päätöksenteon kontekstista sekä aiempaan kokemukseen perustuvia odotuksia, pelkoja ja uskomuksia. Organisaation työkulttuuri on yksi vahvasti tähän vaikuttavista tekijöistä.

Päätöksenteon prosessissa osa vaiheista on lähes huomaamattomia. Prosessissa rajataan tiedostamattomasti vaihtoehtoja ulos jo ennen varsinaisen päätöksen tekemistä vaihtoehtojen välillä. Jotkin vaihtoehdot eivät pääse edes karsintaan mukaan. Tämä vaihe prosessissa toteutuu usein huomaamattamme ja sitä värittävät vahvasti kokemuksemme ja ymmärryksemme kulttuurisesta kontekstista. Tämä huomaamattomampi ja automaattisempi vaihe viekin juuri päätöksenteon rationaalista pohjaa pois. Teemme näennäisen rationaalisen valinnan vaihtoehtojen välillä päätöksenteon hetkellä, mutta olemme jo sitä ennen rajanneet vaihtoehtoja ulos ja sivuuttaneet sen kultaisen hetken, jolloin olisi ollut mahdollista ajatella laatikon ulkopuolelta, tuoda jotain uutta pöytään ja kyseenalaistaa “rationaalisen” päätöksenteon taustalla kytevät arvot ja tavoitteet.

Päätöksenteko sosiaalisessa kontekstissa

Päätösten taustalla ei vaikuta siis ainoastaan yksilön rationaalinen ajattelukyky, vaan peilaamme omia valintojamme muihin. Siten sosiaalinen järjestys, valtasuhteet, hierarkiat ja auktoriteetit sanelevat valintojamme. Päätöksiämme voidaan tarkastella habituksen käsitteen kautta, jossa niitä muovaa se sosiaalinen todellisuus, jonka osa olemme. Organisaatioiden tapauksessa tämä sosiaalinen todellisuus muodostuu niin organisaation sisäisestä kulttuurista kuin sen jäsenten omista taustoistakin. Organisaation päätösten taustalla vaikuttaa se sosiaalinen pääoma, jonka kautta liitämme itsemme osaksi ryhmää. Organisaation tehdessä päätöstä esimerkiksi strategiaan, brändiin tai toimitilan valintaan liittyen pohditaan usein sellaisia asioita kuin “miten tämä sopii juuri meidän organisaatiollemme” ja “minkälaisen kuvan tämä meistä antaa muille”. Myös organisaatioilla voi olla sosiaalisesti rakentunut habitus, joka on rakentunut tekemällä organisaatiossa tietoisia ja tiedostamattomia päätöksiä. Samaan tapaan sosiaalinen todellisuus muovaa esimerkiksi äänestyskäyttäytymistämme, kulutuspäätöksiämme ja kaikkia niitä tilanteita, joissa vaaditaan päätöksentekoa.

Hyvä esimerkki päätöksenteon epärationaalisuudesta on Abilenen paradoksi, joka on ryhmäkeskusteluistakin tuttu. Paradoksissa ryhmä päätyy päätöksen hetkellä toisiaan miellyttääkseen ratkaisuun, joka ei oikeastaan ole kenenkään edun mukainen. Sosiaalinen tarve miellyttää muita ryhmän jäseniä johtaakin itse asiassa huonompaan päätöksentekoon, vaikka näennäisesti on tehty “rationaalinen” päätös.

Tämä kärjistyy hierarkkisten rakennelmien ja vaillinaisen kommunikaation hetkinä, jossa omia rehellisiä mielipiteitä ei uskalleta tuoda esiin. Saatetaan ajatella, että muilla on tietoa jota itsellä ei ole ja että he ovat tehneet rationaalisia päätöksiä siihen nojaten. Sellaisessa tilanteessa ei ehkä haluta paljastaa omaa epätietoisuutta vaan uskotaan muiden tietävän paremmin.

Miten organisaatiossa voidaan tehdä parempia päätöksiä?

Päätöksenteko sisältää toisten osapuolten sitoumusten, tarkoitusten ja aikomusten tulkintaa, joka vaatii monitahoista kommunikaatiota. Jotta päästäisiin yhteisiin tavoitteisiin, päätöksenteossa rajataan helposti ulos sellaisia vaihtoehtoja, joihin ei heti löydetä yhteistä ymmärrystä. Ne vaikuttavat umpikujilta. Tätä vaihetta ei useinkaan kuitenkaan reflektoida sen tarkemmin. Usein myös oletetaan toisella osapuolella olevan enemmän tietoa tilanteesta, ja siksi omasta kannasta päästetään helpommin irti. Toisen haastaminen koetaan hankalaksi ja siksi ensimmäisestä vaiheesta pyritään nopeasti pääsemään ohi ja kohti konsensusta.

Jo sen tunnistaminen, että päätökset eivät perustu ainoastaan rationaalisiin järkeilyihin vaan niitä värittävät lisäksi myös tunteemme sekä sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti, auttaa yhteisöjä tekemään parempia päätöksiä. Työyhteisöissä ja organisaatioissa on tärkeä olla avoin kaikille näkemyksille ja pyrkiä aktiivisesti huomioimaan päätöksenteon hetkiin vaikuttavat valtasuhteet. Myös matalahierarkkisissa organisaatioissa toimivat sosiaaliset normistot, jotka vaikuttavat päätöksentekoon. Niissäkin muodostuu sosiaalisten suhteiden verkko, joka ei ole vapaa todellisista tai kuvitelluista valta-asetelmista, sillä ihmisillä on tarve muodostaa suhde muihin.

Minkälainen organisaatio on ja millaiseksi se voi tulla perustuu niihin päätöksiin, joita organisaatiossa tehdään yksin ja yhdessä. Paremmassa päätöksenteossa on tärkeää kiinnittää huomio päätöksiä muovaaviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin.

Se onnistuu ottamalla päätöksentekoprosessissa askeleen taaksepäin, tunnustelemalla ensimmäistä askelta, jossa mutu-tuntumalla ja sen enempää reflektoimatta rajataan vaihtoehtoja ulos.

Se onnistuu tutkailemalla organisaation kulttuuria, pohtimalla sitä, ketä päätöksen ajatellaan miellyttävän ja kenen toiveiden mukaista sen ajatellaan olevan. Mitä muita näkökulmia on jäänyt päätöksenteossa kuulematta?

Avaintekijä parempaan päätöksentekoon on avoin kommunikaatio. Kyseenalaistamalla ja kysymällä pääsee pitkälle, sekä muistamalla, että muidenkaan päätöksentekoa eivät ohjaa ainoastaan rationaaliset tekijät.