Mennyt ja tuleva nykyhetkessä

Aika ja ajan hahmottaminen nousevat Kennon Suomi etätöissä -tutkimusaineistossa keskeiseen rooliin koronapandemian jatkuttua yli vuoden.

Niin menneisyyttä kuin tulevaisuuttakin voidaan tutkia nykyisyydestä käsin esimerkiksi antropologisin menetelmin. Vaikka tulevaisuutta ei mikään tieteenala voi aukottomasti ennustaa, mennyt ja tuleva näkyvät ja konkretisoituvat myös nykyhetkessä. Menneitä tapahtumia nykyhetkestä käsin tarkastellessamme teemme valintoja siitä, mitä osia menneisyydestä tuomme huomion keskipisteeseen. Nykyhetki toimii näin kontekstina menneeseen ja mennyt tulee osaksi nykyhetkeä. Voimme tutkia myös historiallisia näkemyksiä siitä, miten tulevaisuus on nähty menneisyydessä - esimerkiksi sitä, miten 2020-lukua on kuviteltu kymmenen tai sata vuotta sitten.

Muistin lisäksi voimme tutkia toisaalta tulevaisuutta koskevia odotuksia. Ennusteiden luominen tulevasta mahdollistaa esimerkiksi työn tulevaisuuden tai koronan jälkeisen ajan pohtimisen. Tarkastellessamme tulevaisuutta koskevia odotuksia, tulemme usein löytäneeksi nykyhetkestä merkityksellisiä ja tärkeitä arvoja, näkemyksiä ja tunteita. Niihin syventyminen paljastaa myös osaltaan perustan niiden tulevaisuuksien takana, jotka vielä odottavat edessämme.

Hieman monimutkaisemmin katsottuna on myös mahdollista kuvitella tulevaisuus, josta käsin katsomme taaksepäin nykyhetkeen. Asettumalla tulevaisuuden kontekstiin on joskus helpompi nähdä niitä asioita, jotka nykyhetkeämme muovaavat ja jotka ovat tärkeitä tässä hetkessä.

Korona-ajan päiväni murmelina

Jotta sosiaalisella elämällä olisi merkitystä ja arvoa, tarvitsemme käsityksiä joistakin muista ajoista ja paikoista - jostain, mitä on ollut meitä ennen ja mitä meidän jälkeemme tulee. Koronapandemian myötä jotkin tulevaisuudet muuttuivat epävarmoiksi ja tuntemattomiksi ja käsitys ajasta kärsi tulevaisuuden näkemisen vaikeudesta. Tulevaisuuden toimintaympäristö muuttui nopeasti hyvin toiseksi kuin mitä olimme odottaneet ja suunnitelmien tekeminen tulevaan epävarmuuteen tuntui vaikealta. Suunnitelmat ulottuvat vain seuraavaan videopalaveriin, seuraavaan kahvitaukoon. Aika tuntuu toisaalta hidastuneen sietämättömäksi ja toisaalta hujahtaneen ohi lähes huomaamatta.

Moni tunnistaa korona-ajan ajatuksen siitä, että päivät sulautuvat toisiinsa ja yksi pitkä päivä jatkuu joka aamu herätessä. Päivät muuttuvat yhdeksi tapahtumattomuuden takia, ja poikkeusaikana muodostuneet heikot rutiinit rytmittävät päiviä. Korona-aika on kestänyt nyt Suomessa yli vuoden ja myös etätyöt ovat monella jatkuneet koko tämän ajan. Vaikka exit-suunnitelmia ja tulevaisuuden hybridityötä jo pohditaan ja mallinnetaan vauhdilla, arjen päiväni murmelina tuntuu vain jatkuvan.

Kennon Suomi etätöissä -tutkimusaineistossa ajalla on iso rooli. Viime keväänä tulevaisuuteen suhtauduttiin toiveikkaasti ja moni oli varma, että takaisin töihin päästään jo viimeistään syksyllä.

“Alkuun oli järkytyksen lisäksi innostusta organisaatiossa, oli yhteisiä kahvitaukoja ja lounaita ja pidettiin paljon yhteyttä. Nyt on iskenyt arki.”

Nyt yli vuotta myöhemmin tilanne on edelleen epävarma ja työpaikalle paluun hetki tuntuu liukuvan vain kauemmaksi tulevaisuuteen ja aika ennen koronaa entistä kauemmaksi menneeseen.

Suomi tulevaisuuden töissä

On kiinnostavaa kuvitella ja luoda skenaarioita siitä, miltä työelämä näyttää koronan myllerrettyä organisaatioiden ja työntekijöiden arkea. Yhtä kiinnostavaa on kuitenkin seurata korona-ajan keskustelua siitä, minkälaisia mahdollisia tulevaisuuksia kuvittelemme tai millaisena käsitämme menneen.

Organisaatioissa on aika tehdä päätöksiä siitä, minkälaiseen aikaan suunnataan seuraavaksi. Kuinka pitkälle teidän organisaationne katsoo? Toisissa organisaatioissa kvartaaliajattelu rytmittää tekemistä ja tekemisen ajallinen ulottuvuus voi ylettyä jopa kymmenen tai sadan vuoden päähän. Yhä useampi organisaatio toteuttaa myös jatkuvaa tai reaaliaikaista strategiatyötä ja päivittää näkemystään tulevaisuudesta nopealla syklillä.

Aikakäsitysten hyödyntäminen strategiatyössä voi olla hedelmällinen työkalu ja auttaa hahmottamaan organisaation toimintaympäristöä nyt, aikaisemmin ja tulevaisuudessa. Miltä teidän organisaationne näyttää nyt menneisyydestä katsottuna? Entä kuinka te katsotte tulevaisuudesta käsin organisaationne nykyhetkeä?

Kiinnostavia esimerkkejä menneestä tulevaisuudesta ovat menneet ennustukset siitä, mitä tuleman pitää. Yksi sellainen on Ulkopoliittisen yhdistyksen vuonna 1970 suomeksi julkaistu Katse vuoteen 2020.