Mitä yhteistä on sukulaisuudella ja strategiatyöllä?


Mitä yhteistä on sukulaisuudella ja strategiatyöllä?

En pimitä vastausta tämän pidemmälle. Niin sukulaisuus kuin strategiatyökin voi olla antropologian keskeinen tutkimuskohde. Etnografisin metodein molemmista löydetään jatkuvasti uusia näkökulmia ja yllättäviä piirteitä. Antakaa, kun tarkennan.

Aloitin Kennolla harjoittelijana kesken gradunkirjoitusprosessin. Harjoittelun ja gradun päällekkäisyys onkin herättänyt jo näin alkumetreillä ajatuksia klassisemman antropologian ja sen bisnessovellutusten yhteen sopimisesta.

Gradussani tutkin sukulaisuutta, erittäin klassista antropologian tutkimusaluetta. Tein etnografisen kenttätyön sukulaisuuden teemoista Meksikossa. Käsittelen gradussani sukulaisuuden merkitystä ja muodostumista etenkin huolenpidon, keskinäisen solidaarisuuden sekä sukulaisuuden ristiriitaisuuksien suhteen. Sukulaisten väliset niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet ja asenteet ovat useimmiten läsnä, mikä tekee suhteista joskus ristiriitaisia. Vaikka sukulaisuuden käsitetäänkin usein syntyvän syntymisen ja periytymisen tai avioliittojen kautta, sitä voidaan tarkastella myös näiden kulttuuristen asenteiden ja näkemysten valossa. Sukulaisuus onkin muun muassa tekemistä, yhteisyyttä, solidaarisuutta ja ristiriitaisuutta.

Vaikka sukulaisuuden tutkimus on todella klassista antropologiaa, on siinäkin paljon yhtymäkohtia soveltavaan bisnesantropologiaan. Ihmisten ristiriitaiset tunteet, epäjohdonmukaisuudet sekä samanaikaiset positiiviset ja negatiiviset näkemykset ovat keskeisiä myös yrityksissä, kodeissa ja kaupungeissa tehtävissä etnografisissa tutkimuksissa. Toiveet ja ihanteet risteävät, ihmiset kohtaavat ja keskustelevat ja syntyy merkityksellisiä suhteita.

Etnografian vahvuus onkin odottamattomien ja yllättävien asioiden huomioiminen ja niiden esiin tuominen. Ihmisten kanssa työskennellessä yllättäviä asioita tulee aina esiin. Ihminen, hänen kokemuksensa ja suhteensa muihin ovat keskeisessä asemassa niin sukulaisuuden kipukohdissa kuin organisaation strategiatyössäkin.

Strategian tekijät ovat aina osa sosiaalista ryhmää – eli osa antropologian aivan keskeisintä tutkimuskohdetta. Strategiatyö on siksi sosiaalista toimintaa. Se on puhetta ja tekemistä, vuorovaikutusta ja kulttuurin muutosta. Ja niin on sukulaisuuskin. Siksi etnografiset metodit sopivat molempien tutkimukseen ja löytävät molemmista yllättäviä ja uusia näkökulmia.