Neljä havaintoa Kennon organisaatiokulttuurista

Kennon viimeisestä edeltävässä blogipostauksessa kirjoitettiin organisaatiokulttuurin merkityksestä työpaikoilla ja nyt päästään pureutumaan Kennon omaan organisaatiokulttuuriin meidän työntekijöiden näkökulmasta. Koska Kennon toiminta pohjautuu tekemiselle, oli meille myös luonnollista lähteä purkamaan havaintojamme tekemisen kautta. Tässä siis seuraavaksi neljä keskeistä näkökulmaa Kennon organisaatiokulttuuriin.

1. Kenno viestii

Kennon kotoisalla toimistolla kaikki istuvat samassa, isossa ja suorakulmaisessa pöydässä. Päivittäistä keskustelua tehdään siten tiiviissä vuorovaikutuksessa, eikä yhteydenpito rajaudu Kennon arjessa vain sanalliseen viestintään. Matalan kynnyksen yhteydenpitoa tapahtuu päivittäin myös esimerkiksi eleiden, ilmeiden ja arkisten rutiinien kautta. Samassa pöydässä istuminen on arvona suuri rikkaus, jonka toivomme elävän Kennon arjessa mahdollisimman pitkään.

Istuminen saman pöydän ääressä ei tietenkään tarkoita, että kaikki tekevät samoja työtehtäviä samaan aikaan. Mutta silloin kun töitä tehdään yhdessä, on keskustelutavoissa muutamia ominaisia piirteitä. Juttua lentää usein paljon, eikä aina pelkästään aiheesta. Pyrkimys on kuitenkin siihen, että Kennon pöydässä kaikkia kuunnellaan ja kaikki saavat sanoa asiansa loppuun. Tehokas viestiminen ei siis Kennossa tarkoita, että puhutaan mahdollisimman nopeasti ja kovaan ääneen. Kyllä sitäkin tapahtuu, mutta silloin ei tosiaan hoideta työasioita vaan nauraaröhötetään jollekin luvattoman huonolle läpälle.

Keskustelun määrässä piilee kuitenkin myös haaste. Jos tiimin koko kasvaa, se voi alkaa häiritä keskittymistä. Ehkä jossain vaiheessa joudumme siirtymään yhden ison pöydän äärestä useaan pienempään, mutta “saman pöydän ääressä” säilyy toivottavasti jatkossakin Kennon arvona, vaikka fyysisesti se tulisikin rajoittumaan viikon alkuun ja purkuun tai muihin yhteisiin tilaisuuksiin.

Koska etnografin työhön kuuluu olennaisesti myös kenttätyön tekeminen, tarkoittaa se usein myös sitä, etteivät kaikki kennolaiset ole yhtä aikaa toimistolla. Ominaista Kennon sisäiselle sähköiselle viestinnälle on, että sitä tehdään paljon ja monipuolisesti. Kennolaiset jakavat toisilleen ajankohtaista tietoa projekteista, akuutisti hoidettavista asioista ja esimerkiksi kiinnostavia lukusuosituksia. Kennon kasvettua on viestittelyä ollut pakko tarkastella kriittisesti, ja tänä vuonna se siirrettiinkin Whatsappista kanavaan, jossa viestejä on helpompi kohdentaa eri projekteihin ja erilaisten teemojen alle. Viestintää pyritäänkin tekemään niin, ettei kukaan huku viestitulvan keskelle. Hyväksi havaittuja käytäntöjä ovat esimerkiksi kiireellisissä asioissa yksityisviestillä lähestyminen, kun taas hidastempoisemmassa tiedonjaossa auttaa tiedon kanavoiminen projekti- ja aihekohtaisesti.

2. Kenno tunnustelee

Vaikka läheisessä yhteistyössä opitaan tuntemaan toisia varsin hyvin, tunnustelevat kennolaiset toistensa olotilaa myös ahkerasti. Konkreettisesti tämä näkyy esimerkiksi silloin, kun pohditaan työnjakoa ja sitä, kenellä on parhaat resurssit työstää jotain kalenterissa odottavaa asiaa. Työtehtävistä puhuminen ja niiden sisällön pohtiminen auttavat kennolaisia kartoittamaan toistensa resursseja, uteliaisuutta ja valmiutta erilaisiin tehtäviin. Usein kysytään myös ihan suoraan, kuinka mielekkäiltä jotkut työtehtävät tuntuvat. Omaa fiilistä voi ilmaista rohkeasti ja tilaa oppimiselle annetaan hyvin. Työntekijöinä olemme kokeneet työyhteisön myötätuntoisen lähestymistavan arvokkaana henkisenä tukena osana ammatillista kasvua.

Toisaalta työskentely Kennolla on hyvin itseohjautuvaa, mikä voi vaatia uudelta työntekijältä totutteluakin, mutta jokainen yleensä tietää kaikkein akuuteimmat asiat yhteisellä työpöydällä. Ennen työtehtäviin uppoutumista on hyvin tavallista, että kennolainen suunnittelee päiväänsä hetken ääneen. Tämä auttaa myös muita hahmottamaan suuntaviivoja toisen työpäivän kulusta. Kokemuksemme on, että usein jo hommiensa ääneen toteaminen riittää kirkastamaan tekijälleen sen, mikä on sen hetkisellä työpöydällä kaikkein olennaisinta. Määränpään ollessa selvä on myös helpompi uppoutua työhön. Meillä työntekijöinä on sellainen tunne, että meidän osaamiseen ja meihin luotetaan, mutta aina on myös tarjolla tukea ja apua tarpeen tullen. Kysyvä ei myöskään tieltä eksy.

3. Kenno oppii

Kenno ei kaavoihin kangistu vaan oppii ja kehittyy koko ajan. Vaikka rutiinit ovat arvokas osa Kennon arkea, on rutiininomaista toimintaa hyvä pysähtyä välillä tarkastelemaan myös kriittisesti. Toimintatavoissa on aina kehitettävää, mutta meininki tämän suhteen on onneksi ketterää, ja työtä on mahdollista muokata myös itselle järkevimpään muotoon. Sopivia käytänteitä kokeillaan ja tarkastellaan rehellisin silmin, sillä kehitysehdotuksia saa jokainen antaa ja niitä myös toteutetaan.

Kennossa havaittuun uuden oppimisen uteliaisuuteen liittyy keskeisesti se, että Kenno seuraa aikaansa eikä jää paikoilleen. Ei siis ole lainkaan ihme, jos joskus olet esimerkiksi törmännyt johonkin kennolaisista jossain tapahtumassa, joka ei ensisilmäykseltä näytä liittyvän etnografien työhön. Kennolaiset ovat kiinnostuneet monista aihealueista, ja omaa osaamista pidetään yllä myös käymällä erilaisten asiantuntija-alojen tapahtumissa. Tähän samaan oppimisen kulttuurin liittyy myös se, että itsensä kehittäminen nähdään arvokkaana kaikille kennolaisille. Muiden oppimisesta ollaan kiinnostuneita ja omista oivalluksista saa myös turista muille. Näistä keskusteluista oppii usein myös kaikkein eniten, miksi ehdotamme jälkipuinnin mahdollistamista myös jatkossa!

Kennolaiset myös lukevat paljon. Lukevat, yhdessä ja erikseen. Kennon toimistolla on pieni kirjahylly, josta löytyy paljon kiinnostavaa luettavaa. Osa kirjoista on myös ollut tai on tulossa myös Kennon sisäiselle lukupiirilistalle. Lukupiirissä joku kennolaisista lukee jonkin kiinnostavan teoksen, alustaa sen muille ja valmistelee joitain ajatuksia myös yhteiselle keskustelulle. Kyllä ihan totta, meillä on oma lukupiiri, ja voit mieluusti heittää myös omia lukuvinkkejäsi meille!

4. Kenno palautuu

Kennolla työt tehdään aina kunnolla loppuun asti, vaikka deadlinet painaisivatkin päälle. Tämän tahtotilan edessä työpäivät luonnollisesti välillä myös venyvät, mutta se kuuluu asiaan. Koskaan ei töissä kuitenkaan tarvitse istua väkisin, päinvastoin! Meillä työntekijöillä on kokemusta myös siitä, että päivän päätteeksi potkitaan ulos toimistosta lataamaan akkuja seuraavalle päivälle. Ovensuussa takki päällä jumittajat on varsinkin syytä heittää pihalle mahdollisimman nopeasti!

Kennolla siis pidetään vahvasti myös kiinni siitä, että jokaisella on mahdollisuus palautumiseen. Vapaa-ajan harrastuksia arvostetaan ja niistä jutellaan tauoilla myös työpäivän lomassa. Yksi yhteinen ja tärkeä aihe on myös matkustaminen ja kokemukset maailmalta. Parhaat reissuvinkit voikin kuulla juuri kennolaisilta. Oma kokemuksemme on, että vapaa-ajalta saa paljon ammennettavaa ja virtaa myös itse työhön, eli resepti toimii molempiin suuntiin.

Taukoja pidetään myös työpäivän lomassa. Pisin tauko on luonnollisesti lounaan yhteydessä, jolloin samalla päästään usein haukkaamaan myös raitista happea. Aika usein minitaukoja syntyy jo siitä, kun noustaan avaamaan ja sulkemaan ovea. Ehkä toimistokoira Viiru pitäisi viedä useammin pihalle, että saataisiin lisää lyhyitä taukoja päivään. On meillä tosin ollut toimistolla myös ihan oikeaa taukojumppaa. Ja jos ei ihan jumppaa, niin hauskoja välikevennyksiä ainakin.

Mukavaa menoa on ollut, mutta kuinka tähän on oikein tultu? Juttutoiveena kuulisimme mieluusti seuraavaksi tarinan siitä, miten Kenno sai alkunsa.

Kuvassa Hanna ja Rita.