Yhteisöllisten työtilojen arki

Portaat M5-ullakolle

Yhteisölliset työtilat ovat nostaneet päätään ja tulleet kaupunkikuvassa entistä tutummiksi. Yhteisölliseksi työtilaksi kutsutaan fyysistä paikkaa, jossa yritykset tai yksityishenkilöt vuokraavat tilaa työntekoa varten. Yhteisöllisellä työtilalla, englanniksi ’coworking’ ja ’coworking space’, ei ole käsitteenä suoranaista suomennosta ja tiloja kutsutaankin myös esimerkiksi luoviksi työtiloiksi, yhteiskäyttötiloiksi tai hubeiksi.

Yhteisöllisten työtilojen kohdalla puhutaan satunnaisten kohtaamisten synnyttämistä oivalluksista, kun erilaiset ihmiset ja ajatukset törmäävät. Yhteistyöideoita ja -mahdollisuuksia etsitään myös yhteisön sisältä. Tila toimii yhteisen kulttuurin synnyn mahdollistajana, ja verkostosta tulee tärkeä osa jäsentensä sosiaalista pääomaa. Yhteisöllisten työtilojen suosion lisääntyminen nivoutuu myös jakamistalouden ja yhteiskäytön kansainvälisiin megatrendeihin. Ilmiö ei ole silti uusi, vaan esimerkiksi luovilla aloilla työtilojen jakaminen on ollut tavallista jo pitkän aikaa.

Myös oma M5 -ullakkomme on eräänlainen yhteisöllinen työtila. Elämä yhteisessä toimistossa kahden kämppisyrityksen kanssa ei ole sama asia kuin työskentely konseptoidussa coworking -tilassa, mutta yhteisiä elementtejä on paljon. Tein asiakasprojektimme yhteydessä muutaman päivän töitä coworking -tilassa havainnoiden, ja annoin ajatusten vaeltaa hetken myös muutamiin yhteisiin piirteisiin, joita coworking -tiloilla on oman jaetun toimistoarkemme kanssa.

Kahdenlaiset normit toiminnan taustalla. Yhteisöllisissä työtiloissa huomaa nopeasti, kuinka ihmiset pyrkivät mukautumaan tilassa vallitseviin toimintatapoihin. Nopeasti omaksuttavat normit ovat yleensä ääneen sanottuja ja voivat liittyä esimerkiksi siihen, miten tilassa käytännössä toimitaan. Lisäksi ihmisten toiminnan taustalla on liuta epävirallisia piilonormeja, erilaisia kulttuuriin ja kasvatukseen juontuvia perinteitä ja tapoja, joiden tulkinta ei ole aina yhtä suoraviivaista. Tilassa ihmiset itse sekä tulkitsevat että tuottavat yhteistä piilonormistoa päivittäisissä vuorovaikutustilanteissa.

Erilaisiin ihmisiin tutustumisessa on potentiaalia. Toisten toimintaan tutustumisen lisäksi yhteisöllisissä työtiloissa piilee inhimillistä potentiaalia, kun ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan. Toisen innostus, erilainen näkökulma tai vain ohimennen heitetty huomio jää usein hyvin mieleen, ja toimii herkästi kimmokkeena myös omaan työhön liittyville oivalluksille. Uutta näkökulmaa tarjoavat myös erilaiset ryhmäjäsenyydet ja roolit saman tilan sisällä. Yhteiset tapahtumat ja yhdessäolo ilman agendaa ovat omiaan vauhdittamaan ihmisten tutustumista, mutta yhtä lailla tärkeitä keskusteluja käydään päivittäisten kahvikuppien äärellä.

Yhteisöllisten työtilojen hienous taitaa piiletäkin siinä, että ihmiset oppivat itsestään ja toisistaan arjessa niin vaivihkaa.

Millaisia kokemuksia muilla on yhteiskäyttöisten työtilojen arjesta?